Haluatko hoitoa?

Lehtien kontakti-ilmoituksiin suhtaudutaan hiukan samoin kuin päivälehtien horoskooppeihin. Niiden lukemista piilotellaan, ja vaatii suorastaan selkärankaa tunnustaa lukevansa niitä vakavissaan. Silti liki jokainen tuntee niiden sanankäänteet ja sisällön hämmentävän hyvin.

Minä voin sanoa ääneen ja suorassa ryhdissä, että luen senssi-ilmoituksia huvikseni. Tai oikeastaan luin – ilo kalpenee väistämättä, kun luokittelee adjektiiveja, laskee substantiiveja ja tilastoi kieltorakenteita 1200 ilmoituksesta. Pro gradu -tutkielmani Henkilökategoriointi kaupunkilehti Tamperelaisen kontakti-ilmoituksissa hyväksyttiin Tampereen yliopistossa alkuvuonna 2007, ja tutkielmana se oli kehnonsorttinen.

Mutta miksi ilmoittaja valitsee tietyt sanankäänteet? Millaista paria hakevat nalle-emot ja rokkivaarit? Mikä voima saa miehen luettelemaan senssi-ilmoitukseen alkuaineita tai sanomaan naista lipastoksi? Ja miten käy flaksi? Tässä muutamia esimerkkejä.

MTHS = Mitä tällä halutaan sanoa
MTEEHS = Mitä tällä ei ehkä haluta sanoa


Nallekarhu

MTHS: Olen turvallinen, leppoisa ja rauhallinen.
MTEEHS: Olen karvainen ja lihava.
Huomioitavaa: Ennen lähempää tutustumista on aiheellista tarkistaa, onko nallekarhun ahterissa haulinjälkiä.

Elämää nähnyt

MTHS: En ole sinisilmäinen enkä liioin ennakkoluuloinen. Tulen toimeen itseni ja ympäristön kanssa.
MTEEHS: Olen eronnut neljästi. Surkuttelen illat kovaa kohtaloani.

Kissanainen

MTHS: Olen viettelevä, sulavaliikkeinen ja hurmaava.
MTEEHS: Olen nirso ja mukavuudenhaluinen. Raavin näppisi verille.

Kokematon

MTHS: Minussa on neitseellistä viehätysvoimaa.
MTEEHS: En vaan osaa. Pökin lakanoita.

Eläinrakas

MTHS: Olen sydämellinen ja taputtelen koiria.
MTEEHS: Olen pulumummo ja nurkissani haisee kissan erite.

Fiksu

MTHS: Olen älykäs ja osaan käyttäytyä.
MTEEHS: Tiedän, kuka oli Houdini. / Minulla on noussut tohtorinhattuun.

Nuorekas

MTHS: Olen energinen ja viriili.
MTEEHS: Olen vanha. / Tyyli-ikonini on Aira Samulin.

Ok-näköinen

MTHS: Lapset eivät juokse karkuun.
MTEEHS: Mutta ei paljon puutukaan.

Huumorintajuinen

MTHS: Olen mukavaa seuraa. Kanssani on helppo olla hyvällä tuulella.
MTEEHS: Nauran Pulttibois-jutuille.

Kokeilunhaluinen:

MTHS: En suhtaudu itseeni liian vakavasti.
MTEEHS: Kokeilen mieluusti myös appivanhempia. / Fantasioin Mr. Beanista metrossa. / Voitan 4-vuotiaan eritejuttujen määrässä. Ja häviän laadussa. / Mielestäni kaasunaamari on eroottinen asia.

Uskollinen:

MTHS: Olen luotettava ja yksiavioinen. Panostan parisuhteeseen ja arvostan
kumppaniani.
MTEEHS: Tällä naamalla on onni, jos saa yhdenkin nalkkiin.

Lyijyä ja heliumia

MTHS: Olen sekä melankolinen romantikko että hauska seuraihminen.
MTEEHS: Roikun pallona jalassasi kunnes haihdun pieruna ilmaan.


Miksi muuten niin monet nimittävät itseään jollain eläintermillä? Eläin se on konttorirottakin. Puhumattakaan lahnasta.

Tästäs tiesin tupakkirulla

Kuten ennenkin on lausuttu, lastenlaulut ovat saatanasta. Mutta saatanimmasta ovat ne, joissa on olevinaan joku idea ja sielu, mutta ei ole, ei vahingossakaan. Esimerkki: Tuu tuu tupakkirulla.

Kuka ensinnäkin uskaltaa näinä päivinä tuudittaa lasta tupakkirullan voimalla? Olis terveysviranomaiset niskassa het saman tien! Ja toisekseen: Nuuskarullabiisin rakenne on näennäisesti tehty kysymys-vastaus-tekniikalla, mutta oikeasti kukaan ei koskaan vastaa esitettyyn kysymykseen.

Ensinnäkin: Mistäs tiesit tänne tulla. Lienen aikani lapsi, mutta tulkitsen tämän kysymyksen epäkirjaimellisesti. Mistäs tiesit tänne tulla ei ole tiedustelu siitä, mistä puhuteltu henkilö on fyysisesti tullut, saati mitä reittiä hän on käyttänyt. Kysymys sisältää paremminkin jonkin sen suuntaisen ajatuksen kuin "kuinkas nyt justiinsa", tai "mistäs tiesit että sua on täällä ikävöity", tai "miks sun just nyt piti, kun ollaan kastamassa tätä lasta joka eitietenkäänolesinun...." Ja tyyppi tietenkin vastaa, mitä teitä hän on matkallaan käyttänyt.

Aijjaha! Sehän osuvaa! Se on vähän kuin olisin ollu vaikka vankilassa Köyliössä vuoden, ja sitten entisen rakastettuni nykyään entinen puoliso lapsineen tulisi morjestamaan. Ja kun kysyisin että mistäs tiesit tänne tulla, se sanoisi että juu, Huittisten kautta ja Kantatietä sitten sen jälkeen.

Sitten kysytään, että mistäs tunsit meidän portin. Ja vastaus kuuluu: "Näin teidän uuden portin."

Aijjjjaha! Minusta se, että näkee jotakin, ei tarkoita, että sen tuntee. Minä näen Tampereen raitilla joka viikko paljon ihmisiä, joita en tunne! "No siitäs tunsin teidän Sailan kun näin sen ekaa kertaa elämässäni, se oli silloin pääpostin viereisessä spurgupuistossa matkalla länteen." Ja mikä parasta, näennäisvastaaja mainitsee nimenomaan, että kyseessä oli uusi portti. Siis ihan uudenlainen kuin ennen! Saila on siis käynyt leikkauksessa sitten viime näkemän, jota ei ole, koska näin teidän uuden Sailan, ja sillähän minä sen tunsin, kun tulin Huittisten kautta ja Kantateitä.

Missä mömmöissä ihmiset on tuutulauluja kirjoittaneet? Kysyy nimimerkki.

Pyssyistä ja pyssyttömyydestä

Kauheita asioita tapahtuu. Joskus tapahtuu useita. Sitten ensimmäinen reaktio on joku pöllönsorttinen täyskielto: kyllä nyt on väärin se, että voi ihminen ostaa pyssyn, vankiloissa on liikaa tätäjatota, maahanmuuttajat on syyllisiä kaikkeen ja pitäisi olla E-koodiavaimet kaupoissa (niin kuin niitä kukaan oikeasti tutkisi...). Heti pitää täyskieltää kaikki, mistä on ollut joskus vahinkoa. Tätähän se iltalehtijournalismi nyt valitettavasti on.

Toki on tapauksia, joissa vallitseva järjestelmä yksinkertaisesti falskaa. Esimerkiksi pitkäaikaissairaiden tukijärjestelyistä saa hakea oikeudenmukaisuutta suurennuslasin kanssa, kuten ylipäänsä itseään ruokkivasta ja isolla rahalla ylläpidettävästä luukutusjärjestelmästä. Mutta mitä tulee toisinaan paljonkin puhuttuun pyssypolitiikkaan:

- Okei, on hölmöä, että 15-vuotias saa käyttää haulikkoa mutta ei tähtisadetikkua.
- Joo, pitäähän se ihan oikeasti tutkia, millaisille tyypeille aseita annetaan.
- Ihan mitä tahansa voi missä tahansa yhteisössä tapahtua.

Mutta!

- Aselakien muutokset eivät olisi vaikuttaneet mitenkään Suomen surullisenkuuluisiin kouluampumisiin: molemmat aseet olivat ja olisivat edelleen laillisia.
- Olen työskennellyt viime kuukaudet tiiviissä yhteisössä, jossa joka jumalan jätkällä on tappamiskelpoinen ase. (Ei, en puhu armeijasta.) Ja missään muualla oloni ei ole ollut levollisempi!

Ei siis niin, että aseiden läsnäolo turvaisi jotakin; sellaisen ajattelun kannalla en ole koskaan ollut. (Texasissa tulee edelleen todennäköisemmin tapetuksi, jos kantaa asetta, kuin jos ei kanna.) Mutta olinkin töissä metsäkoulussa, jossa jätkät opiskelevat kaiken muun ohella riistanhoitoa. Siis osaltaan myös sitä, missä olosuhteissa minkäkinlainen elukka on syytä tappaa ja miten se tehdään niin, että kaikki kärsivät mahdollisimman vähän: elukka, ampuja ja ympäristö. Ase on työväline siinä kuin jollekin kynä, stetoskooppi tai pensseli.

Yksi aamu koko kampus oli vailla sähköä. Siellä oli oma aggregaatti, mikä teki tilanteesta hankalan: on vaikea pitää sydäntalvella ihmisiä paikassa, jossa esimerkiksi vessat eivät toimi. Tilanne meni pian ohi, mutta ehdin miettiä, mitä ajattelisin, jos kyseessä olisi ollut hyvin laaja-alainen ja pitkäaikainen ongelma.

Jos minä joutuisin luonnon armoille, missä tekisin sen mieluummin kuin paikassa, jossa on kolme järveä silmänkantamalla, paljon metsää elukoineen, rutkasti työkaluja - ja valtavasti asiantuntemusta, tietotaitoa, rauhallisuutta ja suhteellisuudentajua? Ymmärrystä siitä, mistä kannattaa niuhottaa ja mistä ei. (Useimmiten ei.)

Luon jälleen idealisoidulta vaikuttavan kuvan työpaikasta, jonka olen jättämässä. Se ei ole uutta. Mutta ihan tosi hei, mä oon oppinut valtavasti! Visakoivun kasvatuksesta, lumen aurauksesta, riistanhoidosta, metsurin turvavälineistä ja hirsirakentamisesta. Mutta etenkin yhdessä toimimisesta. Ja siitä, että kun kuka tahansa noista voisi milloin tahansa ottaa minulta nirrin pois, niin ne on just ne jätkät, joilla ei varmasti ole siihen mitään tarvetta.

Vastustamaton kuin... kuka?

Kaveri jakoi naamakirjassa linkin Jonna Tervomaan kakarastara-aikaiseen piinallisen hittiin Hyvännäköinen. Tulinpahan sitten ajatelleeksi sitä kohtaa, kun laulussa sanotaan että yksi niistä on vastustamaton, mieleen kun se tuo Michael Jacksonin. Että a) on varmaan Jonnaa 2000-luvun puolella naurattanut tuokin lausunto, ja b) onko tuo kohta sisällytetty tekstiin tietoisina Jackon alkuperäisestä, sympaattisen tavanomaisesta negroidiulkomuodosta - vai onko se kauneus- tai komeusihanne kuitenkin ollut se Thrillerin aikainen, valkaistu ja leikelty ei-oikein-minkään-värinen-ei-oikein-mies-tai-nainen.

Tietysti toivoisin, että taustaa olisi ajateltu, mutta en oikein usko. 80-luvulla lapsille kuitenkin vielä opetettiin, että neekeri on neekeri. Ja olisin minäkin varmaan ihmetellyt, jos olisi kerrottu, että yks päivä tämä kaunistus valitaan Miss Universumiksi. (Oli muuten eka ihan aidosti musta Miss Universum, vuosi 1998.)

Teinariteologiaa

Uskonnonopekollega väläytti tänään hyvän. Hän totesi, että jos nuoret todella uskoisivat evoluutioteoriaan (sen kärjistetyimmässä muodossa, johon sisältyy näkemys elämästä pelkkänä selviytymiskamppailuna), he lukisivat ankarasti läksyjä ja pingottaisivat muutenkin. He nimittäin uskoisivat, että elämä on taistelu, jossa vain vahvimmat selviytyvät, hekin joskus vain kovasti ponnistellen. Kun katselee enemmistön tapaa hoitaa koulutyönsä, käy päivänselväksi, että he luottavat viime kädessä armoon.

(Itse en halua asettaa evoluutioteoriaa ja Jumalan/jumalan/Allahin/Krishnan olemassaoloa vastakkain. Eliöiden evolutiivinen kehitys ja luova äly voivat mielestäni ihan hyvin sopia samaan todellisuuteen. Mutta olipahan hauska huomio.)

K-27

Tiedättekö, mikä on lapsille sopimatonta kuultavaa? Saku Sammakko! Jotkut ne kehtaavat ihan vakavalla naamalla voivotella, kuinka vahingollista lapselle on vaikka nähdä kahden samaa sukupuolta olevan aikuisen rakastavan toisiaan - ja kuitenkin rallattelevat lapsilleen mukaharmitonta viisua, jossa ristiinnaivat niin sammakot, hiiret, myyrät kuin hepokatitkin. Siinä jää Oinosen Pentti koiransa kanssa kolmanneksi!

Minä kiehun!

Tapanani ei ole lukea uutisiksi naamioituja julkkisjuoruja. A: Ne eivät kiinnosta. B: Ne perustuvat liian usein ylitulkintoihin ja vääristelyyn. C... (tätä voisi jatkaa, mutta en tee sitä tässä). Nyt kuitenkin yksi tapaus hyppäsi silmään niin rumalla tavalla, että raivostuttaa.

Ilmeisesti Vesa Keskinen (Kuka hemmetti sillekin oikein antaa? Edes julkisuuden toivossa?) oli jäänyt kiinni törkeästä rattijuopumuksesta. Töihin sanoi olevansa menossa. Tunnustatko? Joo. Kadutko? En. Perustelu: "Olen vain suomalainen mies."

Kyllä nyt tuli valtakunnan varakkain sian ja ankeriaan risteytys solvanneeksi monta hyvää ja viisasta miestä. "Olen vain suomalainen mies, kännissä ajaminen kuuluu vähän niinq asiaan." Seuraavaksi "suomalaisella miehuudella" voi varmaan perustella myös akan hakkaamisen ja puukkohippasille käymisen snagarin jonossa.

Kuinkahan kävisi, jos tämä sankarimme joskus sattuisi käymään vastaani kaupungilla ja kumauttaisin sitä kunnolla kulkusiin? (Niihin on kyllä varmaan vaikea osua.) Voisinko saada teolleni yleisen hyväksynnän toteamalla, että olen vain kiukkuinen nainen?